04:59 ystävystyminen kuoleman kanssa

tulvanalainen maa kukki ja rehevöi

auringon kajo kului länteen

puronäärellä mökki ja vieressä kukkii komea väinönputki

kirkkaan veden kristallinen sointi

pohjakivissä näkinsammalta

keskikesällä tehty uusi ruokavarasto pullolaan

olipa hän ajatellut aikaa myöhemmin

saisi huoletta syödä ja juoda ja nauttia olemisesta

nämä ajatukset olivat tappaneet hetken sanoman

maailmankello oli minuuttia vaille keskiyön

kuolema paljasti tilaisuuden rakkauteen

sudenhetkenä 04:59 kuolema riisui naamion

elämä pakeni pois ikuisuuden nykyhetken alkaessa

aurinko nousi idästäpäin, se oli keski-ikäinen

Kesän odotus.

Aurinko valaisee suolammen pintaa

luhtavillojen siementupsut hehkuvat

vilaus ketusta, karhun jälanjäli, suo imee aurinkoa

parin metrin paksuudelta on energiaa, sammal ja pienet levät

pikkuotusten joukko antaa voimaa linnuille

kesällä on saatava masu täyteen

suo on monen linnun koti ja suoja

alkukesän meteli vaihtuu tuutulauluun

suo hiljenee jotkut jo pakkaavat matkalaukkuaan

ihminen käyskentelee suon laitaa, hillat antavat vielä odotuttaa

soiden puolesta käy viisaan mieli, ei vispaa asiasta turhaan kieli

pää porona

kuollut ...

hän katsoi maahan ja sitten suoraan silmiin

hän työnsi päänsä uuniin

- eihän täällä ole kaasu-uuneja

ei

in the incarnation the eternity has broken into this moment =_= good night and beautiful sleep

katson kallionseinämässä olevaa punaista

se on viesti tuhansien vuosien takaa

punaväriin kastettu ihmisen kädenjälki

eränkävijä on painanut kämmenensä kallioon

seison tovin hiljaa ja sulan menneisyyteen

sää on helmikuuksi lauhaa, lavealti on alavilla paikoilla jo vettä

pakkasten taas paukkuessa se jäätyy

pellon laidassa on vanha riihi

punatulkku ja tundraurpiainen odottavat Halavan kotien aukeamista

lumi on yht`aikaa sekä kiusa että turva

lumen alla käy oma kuhinansa, hämärtää

mietin kuinka heikko ruoko olen ja mietin kuinka sitkeä on ihminen

jätän hyvästit esi-isän kämmenkuviolle

ensimmäinen tähti syttyy taivaalla, tietääkö se, että katselen

lämpimässä tuulessa liehuvat mekot

värikkäässä paraatiasussaan pyhä lehmä

apinoiden hyppelyä ja kovaäänistä kirkunaa

vaaleanpunaisia ja turkooseja elefantteja

sormissa sata hopeasormusta ja muovihelmet

ruusunlehdet ja jasmiini, sinapinsiemen

tarkkailevia kilpikonna kissoja

valkoinen koira juoksee rantaviivaa

nojaan haravanvarteen ja havahdun, joku polttaa roskia takapihalla

yön hiljaisuudessa linnun laulu

lennä sinä vaan kuin lintu yli merten ja maiden

saavut sä silloin tähtitaivaan rantaan iäisyyteen

tuikkivat tähdet kuin lapsuuden joulukuusi

kyyneleistäsi heijastuu sateenkaari, se yhdistää hetket

paina pääsi pehmeään untuvaan, flanellipeitto pehmeä lämmittää

ei ole vaivanasi paha olo, siellä tervehtii sua ystävät nuo poisnukkuneet

siinä myös sinä ja sielus sun, musta ja nokinen, elämän kuluttama

nyt enkelit sua tuudittaa ja siivillään jäähdyttelee

matkamies onnea oi` näät; maalarikissat ja taivaan niin värikkään



By Jussi Keskinen

ouh fvaan ja jumalat

ette tulleetkaan ehtoolla

mä kopeloin komerot ja kaapit

löytänäks konjakin ja puolikkaan punasta likööriä

tein niistä maistuvaiset sekoitukset

upotin verenpunaisen kirsikan, viimeisen oliivin

odotin puolikahteen

keitin kahvit ja tein silavaiset yösafkat

neljän aikaan, jätkät lähti ajaa kultakiveen, parikkalaan päin, waterloot soit sit

mä heräsin viideltä tukka pystyynpäin pörrössä

ulkoilma tylytti, satoi kaatamalla mustaa vettä

mustilaisukko pyys käymään, naama juomisesta turvonneena, no mitä välii ...

olkoo turpoomax ...

kuulostais, että viereisessä kämpässä on iltapäivätanssien aika

mut mun ohjelma on suihkut, ruiskut runkoon ja vaatetus

skrivaa mielialoja, pitäs varmaan syödäkki tänään

vaikka mä olen aika paksuna siitä eilisestä vieläkin