katson kallionseinämässä olevaa punaista

se on viesti tuhansien vuosien takaa

punaväriin kastettu ihmisen kädenjälki

eränkävijä on painanut kämmenensä kallioon

seison tovin hiljaa ja sulan menneisyyteen

sää on helmikuuksi lauhaa, lavealti on alavilla paikoilla jo vettä

pakkasten taas paukkuessa se jäätyy

pellon laidassa on vanha riihi

punatulkku ja tundraurpiainen odottavat Halavan kotien aukeamista

lumi on yht`aikaa sekä kiusa että turva

lumen alla käy oma kuhinansa, hämärtää

mietin kuinka heikko ruoko olen ja mietin kuinka sitkeä on ihminen

jätän hyvästit esi-isän kämmenkuviolle

ensimmäinen tähti syttyy taivaalla, tietääkö se, että katselen