huuto asemahallissa

Asemahalli oli lähes autio,
sen keskellä seisoi mies.

Hänellä oli nukkavierut kledjut ja päässä skotsa,
sellaista skotsaa ei ollut muilla,
se oli uniikki,
hatumestarin valmistama.

Tosin aika oli syönyt tuon skotsan täyteen koinsyömiä reikiä,
reijistä pilkotti harmahtavaa hiusta.

Jalassa hänellä ei ollut kenkiä,
housun puntit olivat rikkikalutut -
asfaltinsyömät repaleet.

Ennen niin valkea paita roikkui nyt risaisena,
keltaisenhrmaana riepuna huutaen pesua,
jota se ei olisi kestänyt hajoamatta tomuksi.

Musta pikkutakki,
tai nyt jo kiiltäväksi kulunut - sprigin rotsi,
roikkui hädin tuskin kapeiden hartioiden päällä putoamatta,
sen taskusta pilkotti iänikuinen räkäinen nenäliina.

Siinä hän oli - Suomi armaan keski-ikäinen mies,
nelissä - viisissä kymmenissä,
siitä ei saanut selkoa - oliko sitäkään.

Suu ammollaan hän karjui voimalla; "saatana teille voi tulla vielä sellainen taivaan kaipuu, että maa vaikuttaa kyynelien alholta"

" olen erämään huutava ääni - soiva persoona"

" olen integroitunut kristuksen mystiseen olemukseen iättömiksi ajoiksi"

"olen vain karjuva ääni - Jumalan mikrofoni"

Sitten hän vaikeni ja tuijotti eteensä, kuin näkemättä mitään.
Hän tuijotti hyvinkin toista tuntia ja alkoi jälleen huutaa.

Hän oli aseman huutava ääni - Jumalan mikrofoni.

Suomalainen mies.

sanat varjossa

sanat kuiskivat lehmusten varjoissa

katseet kuin veitsen terät seuraavat kulkuasi

unelmia kirkkaana virtaavasta purosta

veden pohjalla näkin katse

kuunloiste kiinnittyneenä väreillen veteen

vain veden solina ja korvien sointi

paniikki hiipii jostain alitajunnasta

sanoille varjossa ei ole kuuntelijaa

koskaan pään sisäinen ajatus ei lakkaa

hum, hum, soi äiti Amman päässä lakkaamatta

vain seuraajat vaimentavat yksinäisyyden

hän tietää, ei ole tiedettävää

on vain usko

Merkitsevä yhteensattuma II

Merkitsevä yhteensattuma

Pukukaupassa valintaa tein - hei tietsä jotain kivaa ja reipasta
onhan nyt kevään juhlan aikaa ja ilmassa taikaa
silloin laulu kaikaa kaikkialle raikaa
viini virtaa ja vodka sekä sakeana veri
mi hankittu on snagarilla
hodari sinapilla tai ilman, nenä niskaa koht`koristaa



Pukukauppaa tekemäs
tajuuts sprigi tänne ja heti
-joo, miten niin en tajuis, näytänks mä jotenkin delanneelta
-miten olis vaaleenpunanen puku tää, se sua pukee,
-itseäs ilmentää - ja kyrvänäköstä nenääs koristaa
-ei oo varmasti mikään homomainen väri tää ...hahahtis hoo
-meinaan miehen päällä,
-saatana sanon, kyllä sopii joka säällä, ainaski hullun päällä
kokeile vaikka täällä.

No, täytyy koittaa...ja vittu - joo mä arvasin,
aivan niin,
just ja joo -liaan on iso puku tää

Saakuti just ku dikkkaa aloin,
puvusta tästä - heti kusi hommat nää,
nyt palaa pinna,
pistän pillun päreiks koko liikkeen,
on mulla semmonen vimma - ihan varmaan näin on homma
kautta kannon ja kivenjärkäleen vannon

Tulitikuiks menee liike tää,
joten ala vipeltää.

Arvaa myös vielä mitä... ilman pukua pillutta jään,
- karvalaukkua meinaan,
sitä haluttua, tosin jo paljon kaluttua,
muttei mitään hoppua, tavarassa ei tuossa näy loppua.

Mut`ei se tähän kuulu, sorry vaan, se on tää kevät tai kesä,
mi pistää kato hormoonit - tietsä,
jylläämään,
ja päässä asiat kytemään,
niinku tajuuts - oikees jarjestykses,
tapahtuu - priorisoin,
tärkeysjärjestyksen jo aikaa loin



-Jätä kuule - hör du - tänne toi puku jätä - ommellaan sitä, tietsä kasaan,
saadaan varmaan illaks valmiiks,
pääset bilettää,
kunnolla chillaa,
eikä mitään hillaa vaan punasta marjaa makoisaa

-Mitä tulee pukuun,
sen kyllä takaan,
tai saat vetää daijuun ja napaan,
siis turpaan vaan ja heti - ja vielä pään irti nyhtää ja koristeeks purkkiin laita,
ei oo toista hienoo päätä moista - mi hyllyy koristaa.

Käykö näin ...

Näin siis toimitaan kuule,
lähetti tuo sulle puvun tään fiinin - fillarilla skujaa, sotkee vitun lujaa
ovikello rämpyttää tättärää ja - aattele - mikä ihanuus,
puku on ihan uus öh öh ihanaa ....

-Illalla on tää kato valmis tai no sanotaan,
kello viis,
onks aika sopiva siis no, sano jo ...

No joo, kyllä mä kestän,
jää kyllä, ja piru vie, sitten väliin,
viiden kaljat nuo,
mi hermolevon suo ...

- No, vittu - sovittu on tää,
nimi tohon soppariin pistä

Ja kuule hei, kato ettei buljuun mitään jää,
ja sanon sulle myyjä - ettet oo mikään,
ihan nuija,
mut älä ala nyt ittees kehuu,
vaikka ootki aika jehuu.

Illalla pimputtaa lähetti rimputtaa,
täs olisi nyt paketti soma,
varmaankin sun oma,
kun oot noin söpö - ei millään pahalla,
koittaa kanattaa vaik ilman rahalla,
nenäs nääs mua muistuttaa ...hah no antaa olla


Joo niin varmaan, nyt lähe kelaa homo,
luo oman armaan, pyllynreijän nuolet varmaan.

Ja ilolla, heips.

Pakettia repii raastaa,
puvun esiin haastaa,
no, saatana, vittu, perkele - hei,
täähän on musta,
kuka tykkää tästä hei,
nyt kyllä soitan ja haukun,
pistän liikkeeseen paukun

Samassa rämähtää puhelin - hei ja joo,
suurestasairaalasta tästä - päivää, onko äitinne tää,
tän niminen kotka täällä makaa koivet ojossa,
tosin nään sen vain takaa,
puolet kropasta käytävässä makaa häh ...

On se mitä sit, mitäs tänne soitat mull on muutaki askaa,
ku puhua kanssass paskaa hör du!!!

Sorry nyt vaan,
mut heittäny on veivin - siis delanneena makaa,
äitis sun,
joten hae vek ja vikkelää,
ei oo meillä tilaa ja kuolleet ilmankin pilaa.

Kato kelle puhut,
saat dajuun niin, että omaan verees hukut,
mikä liet sairaalainsinööri,
tunge perseesees se luuri,
ja vedä pamii kunnon kuuri,
et sä tajuu toisten suruu.

Hei soita kriisiapuu,
ne puhuu paskaa, ku papuu,
vaikkei siit oo apuu.

Lopeta jo hölinäs ja kiitti vaan,
kun soitit, mut älä soita enää,
tai tosissaa saat nenää.

Onneks mull on puku nyt musta - ei taida tulla juhannusta.
Armanin puvussa varmaan, saan mä hautaan saattaa ikirakkaan.

Amerikan täti

Amerikan täti

eik hän oll se pikku fiinee ku käski tädin panna medicin hänen silmäs

ko

siin oli kaik`höpönen siin silmäs

sanoin sille fiinu grootti inte

ja se itki niin kauhisti mut sanoi vaan nauravansa

minä en sitä koskaan unhota

onpa oikein tällaisten epäilijöiden kerhoja ja yhteen liittymiä

missä monet vinot hymyt ja pilkkanaurut saivat nuo

luonnollisesti yliluonnolliset



tapahtumat joita ihmis aistimme ei kyennyt tavoittamaan

aistimme meille tähän maailmaan luodut

maailmaan ja ajan suureeseen

elämä' se oli kuin veteen piiretty viiva

hulluus ja mielen pirstoutumisen ehäisy

normaaliuden hyväksyminen on defenssi



herkityneessä tilassa nähdä voi tulevan

tasapainoilla nuppineulan päällä

kurkistaa eiliseen

enkelin siivin lennät valveessa ja unissa

on puhuttava

sanat varjossa

katseet kuin veitsen terät

luiset reijät kallossa

unelmat kadonneissa mustuaisissa

hopealngat sykkyrällä vieressäsi

kultaisen maljan sirpaleita

ikuisuus ei ollutkaan puristuneessa hiilessä

ikuisuus tuli, kun synnyit

Adamin virhe
oli halunnut likaa tietoa
kun ei kuitenkaan käsittänyt sai kuoleman raskaan taakan kannettavakseen

Hän halusi täydellistä sielullista vapautumista ja antautua täydellisen rentoutumisen tilaan Täydellisen nöyryyden, omistamattomuuden halun tila, antamisen, luovuttamisen, poskensa kääntämisen lyöjälle…tulla yhteen aineen kanssa ja aineettoman, levitä ympäristöön, hajota pirstaleiksi ja vielä paljon pienemmäksi, atomeiksi ja vielä paljon pienemmäksi, yhtyä täyteen aineettomuuteen, aikaan ja ehkä vähän pienemmäksi, ajan väliin, tilaan jossa ei ole mitään ja ei ole koskaan ollutkaan mitään, ei aikaa, ei atomeita, vain puhdas kirkas tyhjyys.

Iäisyys – sanattomuus – sanomattomuus. Ei kolmiyhteyttä, vain yksi ja ainoa yhteys, jota ei millään voi kukaan mitenkään ymmärtää, koska ei tarvita ymmärrystä, ei ole mitään ymmärrettävää, ei mitään. Vain suunnaton rauha ja harmonia, liike, jota ei voi huomata millään mittareilla, koskaan, milloinkaan.

Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset - näin hän oli aatoksissaan.