sanat kuiskivat lehmusten varjoissa
katseet kuin veitsen terät seuraavat kulkuasi
unelmia kirkkaana virtaavasta purosta
veden pohjalla näkin katse
kuunloiste kiinnittyneenä väreillen veteen
vain veden solina ja korvien sointi
paniikki hiipii jostain alitajunnasta
sanoille varjossa ei ole kuuntelijaa
koskaan pään sisäinen ajatus ei lakkaa
hum, hum, soi äiti Amman päässä lakkaamatta
vain seuraajat vaimentavat yksinäisyyden
hän tietää, ei ole tiedettävää
on vain usko
